Me ollaan

Kohti päräyttävyyttä.

On tunnustettava. Senkin uhalla että se kääntyy tämän blogin kirjoittajia vastaan.
Me rakastamme duuniamme.

Villiä?

Tän duunipaikan nimi ei ehkä herätä kaikissa mielettömiä intohimoja. Toisissa se taas herättää. Siihen nimeen latautuu kuitenkin mielettömästi jotain. Se voi olla inhoa, kuvotusta, ihmetystä, vieroksuntaa, pölyyttynyttä, harmaata, turhautuneisuutta. Näin se varmaan onkin. Se voi olla myös jotain suurta, yhteistä, humaania, välittävää, osallistuvaa ja suomalaista. Mitä vaan välillä taivaan ja maan.

Mutta YLE on jotain niin maksimaalista pärisevää juhlavuutta.

Se on mahdottomia mahdollisuuksia. Olla jokaiselle ihan törkeän paljon jotain tai sitten ei kenellekkään yhtään mitään.

Meistä on hienoa suhata siellä mistä pauhu pian nousee. Kaikenmoista nähneillä YLEn betonikäytävillä on tummaa kaikupohjaa. Me nähdään tämä talon nuorena ja romanttisena Johnny Depp-kasvoisena seikkailijana jonka mieli pauhaa odotuksen, rakkauden ja kauhun ristiaallokossa. Se ratsastaa intohimon kiilto silmissään kohti sulaa hullua ja odottamatonta seikkailua.

Me ollaan tällä blogilla ampumassa valoraketteja tyhjään uima-altaaseen. Me ollaan maalaamassa druidimerkkejä YLEn arkistomateriaaleihin öisin. Pukeudutaan avaruuspukuihin vain hakeaksemme fiiliksiä. Tehdään kokeiluja ihan vaan mielenkiinnosta. Me haetaan niitä fiiliksiä kaikilta jotka haluavat niitä meille tällä blogilla antaa. Siis kommentteja YLEstä kiitos, jos vain tuntuu siltä. Me pyritään hehkuttamaan täällä kaikkea joka on jotain enemmän kuin sitä harmautta. Kohti päräyttävyyttä.

Täysin epävirallisen YLE-blogin pitäjät.

ME